Digitalisaation lisääntyminen hyvinvointialueilla luo haasteita ikääntyvän väestön asiointiin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä voi johtaa siihen, että läheisverkosto joutuu entistä enemmän avustamaan ikääntyneitä asioinnissa, vaikka näin ei saisi olla. Entä jos läheisverkostoa ei ole tai omaisten tarkoitusperät eivät olekaan rehelliset? Altistaako hyvinvointialueiden digitalisaatio ikääntyvän väen jopa taloudelliselle hyväksikäytölle, kun ikääntyvän oma toimijuus heikkenee? Kuinka hyvinvointialueilla turvataan ikääntyvän väestön perusoikeudet sekä mahdollistetaan digitaalinen osallisuus ja yhdenvertaisuus?
Hyvinvointialueet, Helsinki ja HUS-yhtymä ovat 1.1.2023 alkaen vastanneet sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä. Ennen uudistusta palvelut olivat hajautettuna eri järjestäjille ja erikoissairaanhoito oli sairaanhoitopiirin vastuulla. Uudistuksen tarkoitus oli saada palvelut yhtenäisemmiksi ja samalla vastaamaan paremmin väestön ikääntymiseen yhdenvertaisesti koko maassa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2024.) Olemme eläneet tätä uudistuksen aikaa vasta kolme vuotta ja kuten hallintotieteilijät ovat todenneet, menee noin seitsemän vuotta, kunnes hallinnon uudistuksen tuloksia on nähtävillä. Tarkastelemme blogissamme tätä uudistuksen alkumatkaa digitalisaation haasteiden ja ikääntyvän väestön näkökulmista, painottaen huomiomme erityisesti palveluiden saavutettavuuteen ja osallisuuden toteutumiseen.
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa hyvin erilaisista lähtökohdista. Pitkälle integroituneilla alueilla palveluiden sekä asiakastietojärjestelmien yhtenäistäminen oli huomattavasti pidemmällä, kuin toisaalla, jossa kuntien ja kuntayhtymien entiset tietohallinnan kanavat tulivat mahdollisesti mukana. Tämä perintö on haastanut tietohallinnon resursseja, sillä taustalla on erilaisia installaatioita, hankintasopimuksia, palvelusopimuksia ja hallintasuhteita. Kun hyvinvointialueet vastaavat itse alueensa sote- palveluiden ja pelastustoimen järjestämisestä, vastaavat ne yhtä lailla myös omasta digitalisaatiostaan. Tämän järjestämiseen vaikuttaa luonnollisesti edellä mainittujen haasteiden lisäksi alueen henkilöstö, markkinatilanne sekä kyvykkyys, jotka ovat jokaisella hyvinvointialueella omanlaisensa. (Ahonen ja Varhila, 2024.)
Entäpä palveluita käyttävät asiakkaat, ne hyvinvointialueiden asukkaat? Ikäjakauma on valtakunnallisesti sekä alueellisesti erilainen ja ikääntynyttä väestöä suhteessa muuhun Suomeen on tällä hetkellä eniten Itä- Suomessa, kun taas Helsingin, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla väestö on suhteessa nuorta. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, 2025.) Alueiden koko erotkin vaikuttavat hyvinvointialueiden eriarvoiseen asemaan ja tämä tuo omat haasteensa erityisesti ikääntyvään väestöön, joka on tottunut asioimaan henkilökohtaisesti paikan päällä ihan oikean ihmisen kanssa. Julkisen talouden haasteet, ja talouden sekä toiminnan sopeuttaminen ajavat sote- toimintoja yhä enemmän digitaalisemmiksi ja joudumme väkisinkin sekä miettimään, että sanoittamaan “kivijalkaliike sekä lähipalvelukäsitteitä” uudella tavalla. Digitalisaation myötä hoitotakuiden on luvattu paranevan ja hoitojonojen lyhenevän, jos ja kun parhaimmillaan ihmiset tulevat saamaan apua ja palveluita myös iltaisin ja viikonloppuisin- jopa välittömästi. Oikein organisoituna tämä tulee vähentämään kustannuksia ja vapauttamaan samalla enemmän käsipareja juuri sellaiseen ihmisläheiseen työhön, jota ei etänä voida toteuttaa. (Ahonen ja Varhila, 2024.)
SOSIAALI- JA TERVEYSJÄRJESTÖT IKÄÄNTYVIEN TUKENA JA EDUSTAJINA
Digitaaliset palvelut yleistyvät kaikkialla vauhdilla ja moni ikääntyvä pelkää putoavansa tästä uudistuksen kelkasta. Juuri kun olet oppinut käyttämään jotain sovellusta, onkin se jo päivittynyt erilaiseksi tai vaihtunut kokonaan toisenlaiseen. Tämä nopeatahtisuus ei motivoi uuden oppimiseen, varsinkin jos palvelua tarvitsee vain harvakseltaan. Suomen sosiaali ja terveys ry:n (Soste) erityisasiantuntija Eija Saarisen mukaan ihmisen perusoikeudet ovat vaarassa, jos tämä ei pysty asioimaan julkisissa palveluissa digitaalisesti, kun perinteiset asiointikanavat heikentyvät samanaikaisesti. Tällöin ihminen voi jäädä vaille riittävää hoitoa ja huolenpitoa sekä toimeentuloa, jos palveluita tai sosiaalietuuksia ei pysty hakemaan tai vastaanottoaika menee ohi terveydenhuollon sovelluksissa. Soste on julkaissut oppaan auttamaan rakentamaan palveluista saavutettavampia, jotta digipalvelut eivät syrjäyttäisi ihmisiä. Julkiset palvelut kietoutuvat yhteen välttämättömyyspalveluiden kanssa, jotka ovat niin ikään muuttuneet digitaalisiksi. Tällaisia ovat mm. pankki-, vakuutus-, posti- ja puhelinoperaattoripalvelut. Vaikka opas keskittyy digitaalisiin palveluihin ja niiden saavutettavuuteen, Soste painottaa, että kaikilla kansalaisilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet saada ymmärrettävää tietoa ja hoitaa asioitaan tiedon muodosta ja palvelukanavista riippumatta. (Saarinen, 2026.)
Samaan teemaan on pureutunut myös Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry, joka yhdessä Elisan kanssa on toteuttanut kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin ikäihmisten tuen tarpeita digilaitteisiin ja -palveluihin liittyen. Kyselytutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, kuinka moni yli 65-vuotiaista omistaa älylaitteen, kuinka ne on hankittu ja millaisia haasteita hankintaan liittyy. (VALLI ry:n tiedote.)
Apotti, Apotin podcast: Hyvinvointialueet- tuliko timanttia vai sekundaa. (Audio, podcast). Saatavilla 20.2.2026.
https://www.apotti.fi/apotin-podcast-hyvinvointialueet-timanttia-vai-sekundaa/
Sosiaali- ja terveysministeriö. 15.1.2024. Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2023: Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain (612/2021) 31§:n mukainen sosiaali- ja terveysministeriön vuosittainen valtakunnallinen selvitys. Saatavilla 20.2.2026.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/09c51e61-1370-4a94-8ee2-63063261b6ab
Suomen sosiaali ja terveysjärjestö ry. (12.2.2026). Digipalvelut voivat syrjäyttää osan ihmisistä – järjestöjen uusi opas auttaa rakentamaan palveluista saavutettavampia. Saatavilla 20.2.2026.
https://www.soste.fi/uutiset/digipalvelut-voivat-syrjayttaa-osan-ihmisista-jarjestojen-uusi-opas-auttaa-rakentamaan-palveluista-saavutettavampia/
Terveyden – ja hyvinvoinninlaitos. 12.6.2025. Aikuisväestön hyvinvointi ja terveys – Terve Suomi 2024. Saatavilla 20.2.2026.
https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen/aikuisvaeston-hyvinvointi-ja-terveys-terve-suomi
Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI RY. 12.02.2026. Elisan ja VALLI ry:n selvitys nostaa esiin ikäihmisten tuen tarpeet digilaitteiden ja -palveluiden hankinnassa. https://www.valli.fi/elisan-ja-valli-ryn-selvitys-nostaa-esiin-ikaihmisten-tuen-tarpeet-digilaitteiden-ja-palveluiden-hankinnassa/
Lähtökohtaisesti ikäihmiset haluavat pärjätä itsenäisesti, mutta joutuvat usein suljetuksi ulkopuolelle, koska tekninen kieli ja toimintatavat osoittautuvat liian haastaviksi. VALLI ry:n toiminnanjohtaja Virpi Dufra muistuttaakin, että avain digitaaliseen osallisuuteen löytyy selkeäkielisestä ja rauhallisesta neuvonnasta. Kyselytutkimuksen seurauksena Elisa on tarkentanut ohjeistuksiaan ikäystävällisempiin asiakaskohtaamisiin ja toteuttanut yhteistyössä VALLI ry:n kanssa apuvideosarjan, jonka tarkoituksena on tukea laitteiden turvallista ja itsenäistä käyttöä. (VALLI ry:n tiedote.) Tällaiset kyselytutkimukset voivat siis hyödyttää niin palveluntarjoajia kuin asiakkaitakin ja niiden avulla voidaan kehittää henkilökunnan ohjeistuksia eri ikäryhmien kanssa toimimiseen. Etenkin sosiaali- ja terveysalalle toivoisimme lisää tämänkaltaisia kyselytutkimuksia digitaalisten palveluiden käytöstä ikäihmisten osalta, jotta myös ikääntyneet saisivat äänensä ja ajatuksensa kuuluviin palveluiden siirtyessä yhä enemmän digitaalisiksi.
MITÄ ME AJATTELEMME TÄSTÄ JA HAASTEISTA?
Monesti etenkin ikäihmisten kanssa digitalisaatiosta keskustellessa, tulee heiltä asiasta moitteita. Moni haluaisi ensisijaisesti voida soittaa tai kävellä suoraan terveysasemalle ja saada palvelua ihmiseltä, netissä tai puhelimen toisessa päässä olevan tekoälybotin sijaan. Myös ilmoittautumisautomaatteja kritisoidaan, ja kyllähän ne tuottavat haasteita myös muille, kuin ikäihmisille. Samoiten jo älypuhelimen, saati sitten verkkopankin käyttö voi olla hyvinkin haasteellista ja verkkopankkitunnuksia ei välttämättä ole edes hankittuna tai aktivoituna. Tällöin tarvitaan myös niitä mahdollisuuksia, että laskut voi maksaa joko pankin tiskillä tai laskujen maksuautomaatilla, joita vielä vuosituhannen alkupuolella oli monissa paikoissa. Täytyy muistaa, ettei kaikilla ole sukulaisia, joilta voi apua pyytää digimaailman haasteissa. Tähän ongelmaan on onneksi monissa paikoissa esimerkiksi seurakunnat tarttuneet, ja ne tarjoavatkin digiopastusta työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin. Digiasioissa avustamisessa on kuitenkin suurena haasteena tietosuojan ja tietoturvan toteutuminen, sillä esimerkiksi pankkitunnukset ovat henkilökohtaiset eikä niitä saisi toisen tietoon luovuttaa. Jos annetaan apua terveysasioihin liittyen, tulee myös terveysasioihin liittyvät tietosuojaan ja -turvaan liittyvät asiat ja niiden toteutuminen varmistaa. Miten yksityisyydensuoja toteutuu, jos lapsenlapsi lukee Oma kannasta ensimmäisenä isoäidin diagnoosin syövästä? Tai annetaanko vanhuksen itse edes lukea häntä koskevia ilmoituksia, vaikkapa naapurin tekemää huoli- ilmoitusta? Taloudellisen hyväksikäytön mahdollisuus kasvaa aina, kun ikääntyneen asioita hoitaa joku muu kuin hän itse. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos ihmisellä on lisäksi muistisairaus tai jokin muu päivittäisiä toimintoja rajoittava tekijä. Kenen puoleen kääntyä, kun raha- asioita hoitanut siskonpoika on tehnyt ylimääräisiä omia tilisiirtoja eivätkä rahat riitä enää lääkkeisin tai ruokaan? Ja voiko nyt omaa sukulaistaan epäillä, kun omakin muisti on mitä on.
Digitalisaatio tuo siis mukanaan monenlaisia haasteita, ja se on mahdollistanut muun muassa erilaisten huijausten kehittymisen mitä aidommalta vaikuttaviksi. Digitalisaation lisääntyessä olisikin tärkeää muistaa väestön digitaitojen kehittämisen lisäksi myös antaa neuvoja siihen, kuinka erilaisilta huijauksilta pystyy välttymään. Pelko joutua huijatuksi aiheuttaa myös sen, että moni ikäihminen välttelee digitaalisia palveluita. Entäpä iän mukanaan tuomat fyysiset ongelmat kuten näkö- ja hahmotuskyvyn heikkeneminen, käsien vapina tai sormien ja nivelten jäykkeneminen? Salasanojen muistamisen vaikeus on jo nuoremmallekin vaikeaa, saati sitten, jos ikä tuo mukanaan muistisairauden. Digilaitteiden käyttöä voisi helpottaa selkokieli sekä suurempi ja helppokäyttöisempi näyttö. Käyttöongelmien taustalla on usein huonosti suunniteltu ja vaikeakäyttöinen palvelu, eikä vika ole itse käyttäjässä. Ketäpä ei ponnahdusikkunat tai englanninkielinen termistö ärsyttäisi? On hyvä tiedostaa, ettei tässäkään kontekstissa kaikki ikääntyneet ole saman arvoisessa asemassa. Käytössä voi olla vanha laite, johon ei enää saa tarvittavia päivityksiä tai että akun kesto on jo valmiiksi huono, eikä laitetta muisteta aina ladata. Pienen eläkkeen turvin elävällä ei välttämättä ole mahdollisuutta edes hankkia sopivaa nykyaikaista laitetta ja lähin kirjasto sekä siellä oleva yhteiskäyttölaite voi sijaita useiden kymmenien kilometrien päässä, puhumattakaan laitteen käytön vieraudesta. On myös hyvä muistaa, että tämän päivän ikääntyneet ovat kasvaneet aikuisuutensa yhtä matkaa teknologian kehityksen kanssa, mutta osaaminen ei silti välttämättä riitä kaikkeen. Fakta kuitenkin on, että digitaalisuus on väline ei itseisarvo. On muistettava, että palvelujärjestelmä ei itsessään takaa onnistumista, vaan tarvitaan myös ihmisiä ja ihmistä itseään. Jos digin käyttöön ei saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea helposti ja saavutettavasti, loppuu käyttö todennäköisesti ennen kuin edes alkaakaan. Tässä digitalisaation myllerryksessä joutuu meistä jokainen ajattelemaan uudella tavoin ja lähipalvelukäsite täytyy eittämättä sanoittaa uudelleen. Digitalisaatio siirtää meidät pois “kivijalkaliike” -ajattelusta bittimaailman uusiin ulottuvuuksiin, halusimmepa sitä tai emme.
FAKTALAATIKKO:
- Hallitus panostaa digitaalisten palveluiden lisäämiseen hyvinvointialueilla.
- Hankkeen tavoite parantaa on sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta, saavutettavuutta ja kustannustehokkuutta.
- Keskeinen tavoite on siirtyä asteittain digitaalisten palveluiden ensisijaisuuteen viranomaispalveluissa.
LÄHTEET
Kirjoittajat: Sari Jauhiainen, Lotta Salmi
